Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kahdennus (39)

  1. kahdentaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑhdenːus/
  • tavutus: kah‧den‧nus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahdennus kahdennukset
genetiivi kahdennuksen kahdennusten
kahdennuksien
partitiivi kahdennusta kahdennuksia
akkusatiivi kahdennus;
kahdennuksen
kahdennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kahdennuksessa kahdennuksissa
elatiivi kahdennuksesta kahdennuksista
illatiivi kahdennukseen kahdennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahdennuksella kahdennuksilla
ablatiivi kahdennukselta kahdennuksilta
allatiivi kahdennukselle kahdennuksille
muut sijamuodot
essiivi kahdennuksena kahdennuksina
translatiivi kahdennukseksi kahdennuksiksi
abessiivi kahdennuksetta kahdennuksitta
instruktiivi kahdennuksin
komitatiivi kahdennuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kahdennukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kahdennus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kahdentaa (kahdenn- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa