Katso myös: dúo

Substantiivi

muokkaa

duo (1)

  1. (musiikki) kahden soittaja tai laulajan yhtye
  2. (arkikieltä) kaksikko, pari (yleensä ihmisiä)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈduːo/
  • tavutus: du‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi duo duot
genetiivi duon duojen
partitiivi duoa duoja
akkusatiivi duo;
duon
duot
sisäpaikallissijat
inessiivi duossa duoissa
elatiivi duosta duoista
illatiivi duoon duoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi duolla duoilla
ablatiivi duolta duoilta
allatiivi duolle duoille
muut sijamuodot
essiivi duona duoina
translatiivi duoksi duoiksi
abessiivi duotta duoitta
instruktiivi duoin
komitatiivi duoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo duo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

viuluduo

Aiheesta muualla

muokkaa
  • duo Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

duo

  1. duo

Liittyvät sanat

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

duo (yksikön akkusatiivi duon; monikko dui, monikon akkusatiivi duin)

  1. duo, kaksikko

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

duo

  1. (musiikki) duo

Liittyvät sanat

muokkaa


Latina

muokkaa

Numeraali

muokkaa
Taivutus
sijamuoto maskuliini feminiini neutri
nominatiivi duo duae duo
akkusatiivi duōs
duo
duās duo
genetiivi duōrum duārum duōrum
datiivi duōbus duābus duōbus
ablatiivi duōbus duābus duōbus

duo m., duae f., duo n.

  1. (kardinaaliluku) kaksi