Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

duetto (1-C)

  1. (musiikki) kahta esittäjää varten sävelletty teos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈduet̪ːo/
  • tavutus: du‧et‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi duetto duetot
genetiivi dueton duettojen
partitiivi duettoa duettoja
akkusatiivi duetto;
dueton
duetot
sisäpaikallissijat
inessiivi duetossa duetoissa
elatiivi duetosta duetoista
illatiivi duettoon duettoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi duetolla duetoilla
ablatiivi duetolta duetoilta
allatiivi duetolle duetoille
muut sijamuodot
essiivi duettona duettoina
translatiivi duetoksi duetoiksi
abessiivi duetotta duetoitta
instruktiivi duetoin
komitatiivi duettoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo dueto-
vahva vartalo duetto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • duetto Kielitoimiston sanakirjassa

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

duetto

  1. (musiikki) duetto

Etymologia muokkaa

  • diminutiivi sanasta duo