SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

duetto (1-C)

  1. (musiikki) kahta esittäjää varten sävelletty teos

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈduet̪ːo/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi duetto duetot
genetiivi dueton duettojen
partitiivi duettoa duettoja
akkusatiivi duetto;
dueton
duetot
sisäpaikallissijat
inessiivi duetossa duetoissa
elatiivi duetosta duetoista
illatiivi duettoon duettoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi duetolla duetoilla
ablatiivi duetolta duetoilta
allatiivi duetolle duetoille
muut sijamuodot
essiivi duettona duettoina
translatiivi duetoksi duetoiksi
abessiivi duetotta duetoitta
instruktiivi duetoin
komitatiivi duettoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • duetto Kielitoimiston sanakirjassa

ItaliaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

duetto

  1. (musiikki) duetto

EtymologiaMuokkaa

  • diminutiivi sanasta duo