Substantiivi

muokkaa

duetto (1-C)

  1. (musiikki) kahta esittäjää varten sävelletty teos

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈduet̪ːo/
  • tavutus: du‧et‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi duetto duetot
genetiivi dueton duettojen
partitiivi duettoa duettoja
akkusatiivi duetto;
dueton
duetot
sisäpaikallissijat
inessiivi duetossa duetoissa
elatiivi duetosta duetoista
illatiivi duettoon duettoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi duetolla duetoilla
ablatiivi duetolta duetoilta
allatiivi duetolle duetoille
muut sijamuodot
essiivi duettona duettoina
translatiivi duetoksi duetoiksi
abessiivi duetotta duetoitta
instruktiivi duetoin
komitatiivi duettoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo dueto-
vahva vartalo duetto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • duetto Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

duetto

  1. (musiikki) duetto

Etymologia

muokkaa
  • diminutiivi sanasta duo