Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

soolo (1)

  1. (musiikki) solistin esittämä osa, joka usein tarkoittaa yksinlaulua joko säestyksen kanssa tai ilman

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsoːlo/
  • tavutus: soo‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soolo soolot
genetiivi soolon soolojen
partitiivi sooloa sooloja
akkusatiivi soolo;
soolon
soolot
sisäpaikallissijat
inessiivi soolossa sooloissa
elatiivi soolosta sooloista
illatiivi sooloon sooloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soololla sooloilla
ablatiivi soololta sooloilta
allatiivi soololle sooloille
muut sijamuodot
essiivi soolona sooloina
translatiivi sooloksi sooloiksi
abessiivi soolotta sooloitta
instruktiivi sooloin
komitatiivi sooloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo soolo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

laulusoolo, pianosoolo, rumpusoolo, soitinsoolo, sooloalbumi, sooloartisti, sooloesitys, soolohyökkäys, soolojuoksu, soolokitara, soolokitaristi, soolokvartetti, soololevy, soolosävellys, soolotanssi, sooloura, trumpettisoolo, kitarasoolo, viulusoolo

Aiheesta muualla muokkaa

  • soolo Kielitoimiston sanakirjassa