Wikipedia
Katso artikkeli Tuhka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tuhka (10-D)[1] (10)

  1. eloperäisen aineen palamisen seurauksena muodostuva kiinteä jäännös
    Puuaineksen poltossa tuhka koostuu pääasiassa kalsiumkarbonaatista.
  2. (monikossa erityisesti) krematoimisesta jäänyt tuhka
    Isäni tuhkat ripoteltiin mereen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪uhkɑ/
  • tavutus: tuh‧ka

TaivutusMuokkaa

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

luutuhka, puutuhka, tuhkakola, tuhkakuppi, tuhkalaatikko, tuhkalannoitus, tuhkalipeä, tuhkaluukku, tuhkanharmaa, tuhkapatja, tuhkapensas, tuhkapesä, tuhkarokko, tuhkaruoho, tuhkasade, tuhkatiili, tuhkauurna, tupakantuhka

IdiomitMuokkaa

  • kuin tuhka tuuleen — jäljettömiin
  • viedä tuhkatkin pesästä — viedä kaikki

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tuhka Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuhka Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-D
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.