taivutuspääte

Suomi

Substantiivi

taivutuspääte

1. taivutettavan sanan vartalon, joskus taivutusvartalon, loppuun tulevaa päätettä ilmentävä morfeemi, mm. nominien sija- ja lukupääte ja verbin persoona-, luku- ja aikamuotopäätte

   Sanan taivutusmuoto saadaan lisäämällä taivutuspääte.

Etymologia

yhdyssana sanoista taivutus ja pääte

Käännökset

1. taivutettavan sanan vartalon, joskus taivutusvartalon, loppuun tulevaa päätettä ilmentävä morfeemi

englanti: ending, inflectional ending, inflectional suffix ruotsi: böjningsändelse

turkki: çekim eki viro: muutelõpp

Liittyvät sanat

• morfeemi
• suffiksi
• taivutussuffiksi

Aiheesta muualla

• taivutuspääte Kielitoimiston sanakirjassa