Wikipedia
Katso artikkeli Halu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

halu (1)

  1. tajunnalle selkeä sisäinen pyrkimys jnk. tarpeen tyydyttämiseen, jnk. toiveen toteuttamiseen
    Pekalla on kova halu lähteä käymään Kiinassa.
  2. (monikollinen) sukupuolivietti
    Halut ne on hiirelläkin. (sananlasku)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑlu/
  • tavutus: ha‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halu halut
genetiivi halun halujen
partitiivi halua haluja
akkusatiivi halu;
halun
halut
sisäpaikallissijat
inessiivi halussa haluissa
elatiivi halusta haluista
illatiivi haluun haluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halulla haluilla
ablatiivi halulta haluilta
allatiivi halulle haluille
muut sijamuodot
essiivi haluna haluina
translatiivi haluksi haluiksi
abessiivi halutta haluitta
instruktiivi haluin
komitatiivi haluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo halu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

samasta germaanisesta vartalosta kuin halata[1]

Käännökset

muokkaa
Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

elämänhalu, huvittelunhalu, kiusanhalu, kokeiluhalu, kokeilunhalu, komeilunhalu, kostonhalu, lukuhalu, luomishalu, mielihalu, mukavuudenhalu, nautinnonhalu, omistushalu, opinhalu, ostohalu, palveluhalu, riidanhalu, ruokahalu, seikkailunhalu, sensaationhalu, sovittelunhalu, taisteluhalu, taistelunhalu, tappeluhalu, tappelunhalu, tiedonhalu, vaihtelunhalu, vallanhalu, vastustushalu, voitonhalu, yrittämishalu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • halu Kielitoimiston sanakirjassa
  • halu Tieteen termipankissa
  • halu Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 49, 1035 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haluta.