SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

halu (1)

  1. tajunnalle selkeä sisäinen pyrkimys jnk. tarpeen tyydyttämiseen, jnk. toiveen toteuttamiseen
    Pekalla on kova halu lähteä käymään Kiinassa.
  2. (monikollinen) sukupuolivietti
    Halut ne on hiirelläkin. (sananlasku)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑlu/
  • tavutus: ha‧lu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi halu halut
genetiivi halun halujen
partitiivi halua haluja
akkusatiivi halu;
halun
halut
sisäpaikallissijat
inessiivi halussa haluissa
elatiivi halusta haluista
illatiivi haluun haluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi halulla haluilla
ablatiivi halulta haluilta
allatiivi halulle haluille
muut sijamuodot
essiivi haluna haluina
translatiivi haluksi haluiksi
abessiivi halutta haluitta
instruktiivi haluin
komitatiivi haluine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

samasta germaanisesta vartalosta kuin halata[1]

KäännöksetMuokkaa

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

elämänhalu, huvittelunhalu, kiusanhalu, kokeiluhalu, kokeilunhalu, komeilunhalu, kostonhalu, lukuhalu, luomishalu, mielihalu, mukavuudenhalu, nautinnonhalu, omistushalu, opinhalu, ostohalu, palveluhalu, riidanhalu, ruokahalu, seikkailunhalu, sensaationhalu, sovittelunhalu, taisteluhalu, taistelunhalu, tappeluhalu, tappelunhalu, tiedonhalu, vaihtelunhalu, vallanhalu, vastustushalu, voitonhalu, yrittämishalu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • halu Kielitoimiston sanakirjassa
  • halu Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana haluta