Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

toive (48)

  1. asia, jota halutaan tai toivotaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪oi̯ʋeˣ/
  • tavutus: toi‧ve

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toive toiveet
genetiivi toiveen toiveiden
toiveitten
partitiivi toivetta toiveita
akkusatiivi toive;
toiveen
toiveet
sisäpaikallissijat
inessiivi toiveessa toiveissa
elatiivi toiveesta toiveista
illatiivi toiveeseen toiveisiin
toiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi toiveella toiveilla
ablatiivi toiveelta toiveilta
allatiivi toiveelle toiveille
muut sijamuodot
essiivi toiveena toiveina
translatiivi toiveeksi toiveiksi
abessiivi toiveetta toiveitta
instruktiivi toivein
komitatiivi toiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo toivee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
toivet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

toiveammatti, toivekonsertti, toivelevy, toiveuni, voitontoive

Aiheesta muualla muokkaa

  • toive Kielitoimiston sanakirjassa