vietti

Suomi

Substantiivi

vietti

1. (biologia, psykologia) käyttäytymismalli, joka eläimellä on ilman ennakkokokemusta

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋie̯t̪ːi/
• tavutus: viet‧ti

Liittyvät sanat

• vaisto

Käännökset

1. käyttäytymismalli

englanti: drive

saksa: Trieb m.

Verbi

vietti

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä viettää

Aiheesta muualla

• vietti Kielitoimiston sanakirjassa