Substantiivi

muokkaa

tarve (48-E)[1]

  1. jonkin tai jonkun tarpeellisuuden puutteena koettu tila
    Pitkän paaston jälkeen ruoan tarve on ilmeinen.
    Rakentaminen on tällä hetkellä kiivasta ja puutavaralle on kova tarve.
    Yksin jääneen läheisyyden kaipuu ja seuran tarve on vaikea kätkeä.
    Kyllä tuohon rekkamies tarpeensa tekee.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ɑrʋeˣ/
  • tavutus: tar‧ve

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarve tarpeet
genetiivi tarpeen tarpeiden
tarpeitten
partitiivi tarvetta tarpeita
akkusatiivi tarve;
tarpeen
tarpeet
sisäpaikallissijat
inessiivi tarpeessa tarpeissa
elatiivi tarpeesta tarpeista
illatiivi tarpeeseen tarpeisiin
tarpeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarpeella tarpeilla
ablatiivi tarpeelta tarpeilta
allatiivi tarpeelle tarpeille
muut sijamuodot
essiivi tarpeena tarpeina
translatiivi tarpeeksi tarpeiksi
abessiivi tarpeetta tarpeitta
instruktiivi tarpein
komitatiivi tarpeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tarpee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tarvet-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

elintarpeet, energiantarve, hellyydentarve, hätätarve, ilmaisutarve, kokonaistarve, kotitarve, luomistarve, luotontarve, perustarve, pätemisentarve, rahantarve, ravinnontarve, tarpeenteko, tarpeentyydytys, tarveaine, tarveaines, tarvearvio, tarve-esine, tarveharkinta, tarvekalu, tarvepainatus, tarvepuu, tykötarpeet, ulostamistarve, unentarve, valkuaistarve, vedentarve, vitamiinintarve

Anagrammit
muokkaa

ravet, terva, varte, verta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tarve Kielitoimiston sanakirjassa
  • tarve Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-E
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.