Wikipedia
Katso artikkeli Terva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Tervaa

Substantiivi muokkaa

terva (9)

  1. orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪erʋɑ/
  • tavutus: ter‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi terva
genetiivi tervan
partitiivi tervaa
akkusatiivi terva;
tervan
sisäpaikallissijat
inessiivi tervassa
elatiivi tervasta
illatiivi tervaan
ulkopaikallissijat
adessiivi tervalla
ablatiivi tervalta
allatiivi tervalle
muut sijamuodot
essiivi tervana
translatiivi tervaksi
abessiivi tervatta
instruktiivi
komitatiivi tervoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo terva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hautaterva, havupuuterva, kivihiiliterva, koivuterva, lehtipuuterva, puuterva, tervahauta, tervahovi, tervahuopa, tervahöyry, tervakaupunki, tervaleppä, tervaliha, tervamiilu, tervanahturi, tervankusi, tervanpoltto, tervanräkäri, tervapahvi, tervapaperi, tervapastilli, tervapata, tervaporvari, tervapääsky, tervaroso, tervasoihtu, tervatynnyri, tervavene, tuhiterva

Anagrammit muokkaa

ravet, tarve, varte, verta

Idiomit muokkaa

  • olla kuin / liikkua kuin täi tervassa – olla jumissa, liikkua hyvin hitaasti tai vaivalloisesti
  • olla tervanjuontia — olla vastenmielistä tehdä

Aiheesta muualla muokkaa

  • terva Kielitoimiston sanakirjassa
  • terva Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).