terva
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaterva (9)
- orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪erʋɑ/
- tavutus: ter‧va
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | terva | – |
genetiivi | tervan | – |
partitiivi | tervaa | – |
akkusatiivi | terva; tervan |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tervassa | – |
elatiivi | tervasta | – |
illatiivi | tervaan | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tervalla | – |
ablatiivi | tervalta | – |
allatiivi | tervalle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tervana | – |
translatiivi | tervaksi | – |
abessiivi | tervatta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | tervoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | terva- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaabalttilainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. orgaanisen aineksen kuivatislauksessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- tervainen
- tervas, tervaspuu
- substantiivit: tervaaminen, tervaus
- verbit: tervaantua, tervata
Yhdyssanat
muokkaahautaterva, havupuuterva, kivihiiliterva, koivuterva, lehtipuuterva, puuterva, tervahauta, tervahovi, tervahuopa, tervahöyry, tervakaupunki, tervaleppä, tervaliha, tervamiilu, tervanahturi, tervankusi, tervanpoltto, tervanräkäri, tervapahvi, tervapaperi, tervapastilli, tervapata, tervaporvari, tervapääsky, tervaroso, tervasoihtu, tervatynnyri, tervavene, tuhiterva
Anagrammit
muokkaaIdiomit
muokkaa- olla kuin / liikkua kuin täi tervassa – olla jumissa, liikkua hyvin hitaasti tai vaivalloisesti
- olla tervanjuontia — olla vastenmielistä tehdä
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).