Wikipedia
Katso artikkeli Piki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

piki (7-D)

  1. puu-, kivihiili-, ruskohiili-, turve-, luutervaa, hartseja tai vastaavia orgaanisia aineita tislattaessa muodostuva jähmeä tai puolijähmeä tislausjäte

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpiki/
  • tavutus: pi‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piki piet
genetiivi pien pikien
(pikein)
partitiivi pikeä pikiä
akkusatiivi piki;
pien
piet
sisäpaikallissijat
inessiivi piessä piissä
elatiivi piestä piistä
illatiivi pikeen pikiin
ulkopaikallissijat
adessiivi piellä piillä
ablatiivi pieltä piiltä
allatiivi pielle piille
muut sijamuodot
essiivi pikenä pikinä
translatiivi pieksi piiksi
abessiivi piettä piittä
instruktiivi piin
komitatiivi pikine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pie-
vahva vartalo pike-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

pikieriste, pikikärsäkäs, pikilanka, pikimaa, pikimusta, pikinokka, pikipallo, pikipata, pikipää, pikipöksy, pikisauma, pikisavi, pikisilmä, pikitie, pikivälke, pikiöljy

Aiheesta muualla

muokkaa
  • piki Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

piki (monikko -)

  1. hopi-kansan perinteisellä nikstamalaatio-menetelmällä sinimaissista valmistama, paperimaisen ohuesta taikinasta tehtävä leipäkäärö

Esperanto

muokkaa

piki

  1. pistää

Ketšua

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

piki

  1. (yleisesti) kirppu
  2. (erityisesti) hiekkakirppu

Substantiivi

muokkaa

piki

  1. viikuna
  2. viikunapuu

Substantiivi

muokkaa

piki (monikollinen)

  1. pata (korttipeli, jossa pata on maista arvokkain)

Substantiivi

muokkaa

piki

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta pik
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta pik
  3. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta pik

Substantiivi

muokkaa

piki

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta pika
  2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta pika
  3. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta pika
  4. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta pik

Sranan

muokkaa

piki

  1. vastata, antaa vastaus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpi.ki/

Etymologia

muokkaa
  • englannin sanasta speak (’‎puhua’, ’‎pitää puhe’‎‎)

Tagalog

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

pikî

  1. pihtipolvinen

Adverbi

muokkaa

piki

  1. pitkin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • piki sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)