Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

piki (7-D)

  1. puu-, kivihiili-, ruskohiili-, turve-, luutervaa, hartseja tai vastaavia orgaanisia aineita tislattaessa muodostuva jähmeä tai puolijähmeä tislausjäte

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpiki/
  • tavutus: pi‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piki piet
genetiivi pien pikien
(pikein)
partitiivi pikeä pikiä
akkusatiivi piki;
pien
piet
sisäpaikallissijat
inessiivi piessä piissä
elatiivi piestä piistä
illatiivi pikeen pikiin
ulkopaikallissijat
adessiivi piellä piillä
ablatiivi pieltä piiltä
allatiivi pielle piille
muut sijamuodot
essiivi pikenä pikinä
translatiivi pieksi piiksi
abessiivi piettä piittä
instruktiivi piin
komitatiivi pikine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pie-
vahva vartalo pike-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

pikieriste, pikikärsäkäs, pikilanka, pikimaa, pikimusta, pikinokka, pikipallo, pikipata, pikipöksy, pikisauma, pikisavi, pikisilmä, pikitie, pikivälke, pikiöljy

Aiheesta muualla muokkaa

  • piki Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

piki (monikko -)

  1. hopi-kansan perinteisellä nikstamalaatio-menetelmällä sinimaissista valmistama, paperimaisen ohuesta taikinasta tehtävä leipäkäärö

Esperanto muokkaa

Verbi muokkaa

piki

  1. pistää

Ketšua muokkaa

Substantiivi muokkaa

piki

  1. (yleisesti) kirppu
  2. (erityisesti) hiekkakirppu

Maori muokkaa

Substantiivi muokkaa

piki

  1. viikuna
  2. viikunapuu

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

piki (monikollinen)

  1. pata (korttipeli, jossa pata on maista arvokkain)

Substantiivi muokkaa

piki

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta pik
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta pik
  3. (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta pik

Substantiivi muokkaa

piki

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta pika
  2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta pika
  3. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta pika
  4. (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta pika

Sranan muokkaa

Verbi muokkaa

piki

  1. vastata, antaa vastaus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpi.ki/

Etymologia muokkaa

  • englannin sanasta speak (’‎puhua’, ’‎pitää puhe’‎‎)

Tagalog muokkaa

Adjektiivi muokkaa

pikî

  1. pihtipolvinen

Viro muokkaa

Adverbi muokkaa

piki

  1. pitkin

Aiheesta muualla muokkaa

  • piki sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)