Wikipedia
Katso artikkeli Piki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

piki (7-D)

  1. puu-, kivihiili-, ruskohiili-, turve-, luutervaa, hartseja tai vastaavia orgaanisia aineita tislattaessa muodostuva jähmeä tai puolijähmeä tislausjäte

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpiki/
  • tavutus: pi‧ki

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • piki Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

piki (monikko -)

  1. hopi-kansan perinteisellä nikstamalaatio-menetelmällä sinimaissista valmistama, paperimaisen ohuesta taikinasta tehtävä leipäkäärö

Esperanto

muokkaa

piki

  1. pistää

Ketšua

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

piki

  1. (yleisesti) kirppu
  2. (erityisesti) hiekkakirppu

Substantiivi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

piki (monikollinen)

  1. pata (korttipeli, jossa pata on maista arvokkain)

Substantiivi

muokkaa

piki

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta pik
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta pik
  3. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta pik

Substantiivi

muokkaa

piki

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta pika
  2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta pika
  3. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta pika
  4. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta pik

Sranan

muokkaa

piki

  1. vastata, antaa vastaus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpi.ki/

Etymologia

muokkaa
  • englannin sanasta speak (’‎puhua’, ’‎pitää puhe’‎‎)

Tagalog

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

Adverbi

muokkaa

piki

  1. pitkin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • piki sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)