pik

Katso myös: PIK, Pik

Puola

Substantiivi

pik m.

1. (korttipelit) pata
2. huippu

Ruotsi

Substantiivi

pik yl. (2) (yks. määr. piken [luo], mon. epämäär. pikar[luo], mon. määr. pikarna [luo])

1. (historia, sodankäynti) piikki

Etymologia

< ranskan samaa tarkoittava pique