Katso myös: PIK, Pik

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

pik m.

  1. (korttipelit) pata
  2. huippu

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pik yl. (2) (yks. määr. piken [luo], mon. epämäär. pikar[luo], mon. määr. pikarna [luo])

  1. (historia, sodankäynti) piikki

Etymologia muokkaa

< ranskan samaa tarkoittava pique