piikki
 |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- kasvien ja eläinten terävät puolustuskeinoina käytetyt osat
- siilin, kaktuksen, ruusun piikit
- Ei ole ruusuja ilman piikkejä.
- pistämistä tai pienten esineiden käsittelyä varten valmistettu terävä esine, erityisesti naulan tai ruuvin reiän alun tekemisessä käytettävä työkalu
- tilastossa tai signaalissa ilmenevä lyhytaikainen nopea nousu ja sitä seuraava nopea lasku
- Kuvaajan alussa on terävä piikki.
- (arkikieltä) injektioruisku ja injektioneula
- (historia, sodankäynti) Euroopassa 1700-luvun alkuun asti ritareita ja ratsuväkeä vastaan käytetty raskas työntökeihäs
- teräväkärkinen esine, johon lävistetään velaksi saatavan tavaran arvon osoittava tosite, luotto, tili; (kuvaannollisesti) mikä tahansa luettelo velaksi ostaneen henkilön veloista; tilanne, jossa rahaa tai tavaraa on saatavissa luotolla tai toisen kustantamana
- Laita sinne piikkiin, maksan tilipäivänä.
- Piikki auki koko ravintolalle!
- Veronmaksajien piikki on auki ilman kattoa.
- Kännykän voi laittaa huoletta firman piikkiin.
- (kuvaannollisesti) sarkastinen kritiikki
- Olihan se mitä hän sanoi piikki.
- (kuvaannollisesti) pitkäkestoinen harminaihe
- Tapahtunut on piikkinä Mikon lihassa.
- (arkikieltä) jokin asia, jota kuvaa luku 25
- piikin juoksu = 25 km:n juoksu,
- (vanhentunut) piikki = 25 pennin kolikko
- (puhekieltä) kevytmoottoripyörä = satapiikki
- (arkikieltä) lemmikkieläimelle annettava kuolettava ruiske; lemmikkieläimen lopetus
- Mirri vietiin piikille.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: [ˈpiːk̟ːi]
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piikki | piikit |
| genetiivi | piikin | piikkien |
| partitiivi | piikkiä | piikkejä |
| akkusatiivi | piikki; piikin |
piikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piikissä | piikeissä |
| elatiivi | piikistä | piikeistä |
| illatiivi | piikkiin | piikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piikillä | piikeillä |
| ablatiivi | piikiltä | piikeiltä |
| allatiivi | piikille | piikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piikkinä | piikkeinä |
| translatiivi | piikiksi | piikeiksi |
| abessiivi | piikittä | piikeittä |
| instruktiivi | – | piikein |
| komitatiivi | – | piikkeine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
< ruotsin pik < ranskan pique [1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- verbit: piikitellä, piikittää
- adjektiivit: piikkikärkinen, piikikäs, piikkinen, piikkisuora, satapiikkinen, teräväpiikkinen
YhdyssanatMuokkaa
joustopiikkiäes, jäykkäpiikkiäes, kitupiikki, kolmipiikki, lihapiikki, luupiikki, nostopiikki, nukutuspiikki, piikkihuume, piikkikenkä, piikkikorko, piikkikorkoinen, piikkikruunu, piikkikärki, piikkilanka, piikkimatto, piikkinahkainen, piikkipensas, piikkisika, piikkisuora, piikkiäes, rokotuspiikki, ruusunpiikki, satapiikki, viisipiikkinen
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.