piikki
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kasvien ja eläinten terävät puolustuskeinoina käytetyt osat
- siilin, kaktuksen, ruusun piikit
- Ei ole ruusuja ilman piikkejä.
- pistämistä tai pienten esineiden käsittelyä varten valmistettu terävä esine, erityisesti naulan tai ruuvin reiän alun tekemisessä käytettävä työkalu
- tilastossa tai signaalissa ilmenevä lyhytaikainen nopea nousu ja sitä seuraava nopea lasku
- Kuvaajan alussa on terävä piikki.
- (arkikieltä) injektioruisku ja injektioneula; (laajemmin) pistos, ruiske, rokotus
- Sanna vain siunaa USA:n päätökset eikä päätä mistään. Siksi on sama vaikka Sanna vetäisi piikkiä sillan alla.
- (historia, sodankäynti) Euroopassa 1700-luvun alkuun asti ritareita ja ratsuväkeä vastaan käytetty raskas työntökeihäs
- teräväkärkinen esine, johon lävistetään velaksi saatavan tavaran arvon osoittava tosite, luotto, tili; (kuvaannollisesti) mikä tahansa luettelo velaksi ostaneen henkilön veloista; tilanne, jossa rahaa tai tavaraa on saatavissa luotolla tai toisen kustantamana
- Laita sinne piikkiin, maksan tilipäivänä.
- Piikki auki koko ravintolalle!
- Veronmaksajien piikki on auki ilman kattoa.
- Kännykän voi laittaa huoletta firman piikkiin.
- (kuvaannollisesti) sarkastinen kritiikki
- Olihan se mitä hän sanoi piikki.
- (kuvaannollisesti) pitkäkestoinen harminaihe
- Tapahtunut on piikkinä Mikon lihassa.
- (arkikieltä) jokin asia, jota kuvaa luku 25
- piikin juoksu = 25 km:n juoksu,
- (vanhentunut) piikki = 25 pennin kolikko
- (puhekieltä) kevytmoottoripyörä = piikki tai satapiikki
- (arkikieltä) lemmikkieläimelle annettava kuolettava ruiske; lemmikkieläimen lopetus
- Mirri vietiin piikille.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpiːkːi/, [ˈpiːk̟ːi]
- tavutus: piik‧ki
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piikki | piikit |
| genetiivi | piikin | piikkien (piikkein) |
| partitiivi | piikkiä | piikkejä |
| akkusatiivi | piikki; piikin |
piikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piikissä | piikeissä |
| elatiivi | piikistä | piikeistä |
| illatiivi | piikkiin | piikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piikillä | piikeillä |
| ablatiivi | piikiltä | piikeiltä |
| allatiivi | piikille | piikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piikkinä | piikkeinä |
| translatiivi | piikiksi | piikeiksi |
| abessiivi | piikittä | piikeittä |
| instruktiivi | – | piikein |
| komitatiivi | – | piikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | piiki- | |
| vahva vartalo | piikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
varhaisemman uusruotsin *pijk, ruotsin sanasta pik[1]
[5] keihäs: ruotsin sanasta pik < saksan sanasta Pike < ranskan sanasta pique[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: piikikäs, piikkinen, piikillinen, piikitön
- substantiivit: piikkarit
- verbit: piikitellä, piikittää
Yhdyssanat muokkaa
joustopiikkiäes, jäykkäpiikkiäes, kitupiikki, kolmipiikki, kulutuspiikki, lihapiikki, luupiikki, nostopiikki, nukutuspiikki, piikkihuume, piikkikampela, piikkikenkä, piikkikorko, piikkikorkoinen, piikkikruunu, piikkikärki, piikkilanka, piikkimakrilli, piikkimatto, piikkinahkainen, piikkipaatsama, piikkipensas, piikkisika, piikkisuora, piikkiäes, rokotuspiikki, ruusunpiikki, satapiikki
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. piikki.
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. piikki.