Katso myös: Piikki

Substantiivi

muokkaa

piikki (5-A)

  1. kasvien ja eläinten terävät puolustuskeinoina käytetyt osat
    siilin, kaktuksen, ruusun piikit
    Ei ole ruusuja ilman piikkejä.
  2. pistämistä tai pienten esineiden käsittelyä varten valmistettu terävä esine, jossa on työntyvä tai lävistävä osa; erityisesti naulan tai ruuvin reiän alun tekemisessä käytettävä työkalu
  3. tilastossa tai signaalissa ilmenevä lyhytaikainen nopea nousu ja sitä seuraava nopea lasku
    Kuvaajan alussa on terävä piikki.
  4. (arkikieltä) injektioruisku ja injektioneula; (laajemmin) pistos, ruiske, injektio; rokotus
    Oletko jo käynyt ottamassa piikin?
  5. (historia, sodankäynti) Euroopassa 1700-luvun alkuun asti ritareita ja ratsuväkeä vastaan käytetty raskas työntökeihäs
  6. toimistotarvike, johon lävistetään ja kootaan velaksi saatavan tavaran arvon osoittavia tositteita, luotto, tili; (kuvaannollisesti) mikä tahansa luettelo velaksi ostaneen henkilön veloista; tilanne, jossa rahaa tai tavaraa on saatavissa luotolla tai toisen kustantamana
    Laita sinne piikkiin, maksan tilipäivänä.
    Piikki auki koko ravintolalle!
    Veronmaksajien piikki on auki ilman kattoa.
    Kännykän voi laittaa huoletta firman piikkiin.
  7. (kuvaannollisesti) sarkastinen kritiikki
    Olihan se mitä hän sanoi piikki.
  8. (kuvaannollisesti) pitkäkestoinen harminaihe
    Tapahtunut on piikkinä Mikon lihassa.
  9. (arkikieltä) jokin asia, jota kuvaa luku 25
    • piikin juoksu = 25 km:n juoksu,
    • (vanhentunut) piikki = 25 pennin kolikko
  10. (puhekieltä) kevytmoottoripyörä = piikki tai satapiikki
  11. (arkikieltä) lemmikkieläimelle annettava kuolettava ruiske; lemmikkieläimen lopetus
    Mirri vietiin piikille.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpiːkːi/, [ˈpiːk̟ːi]
  • tavutus: piik‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piikki piikit
genetiivi piikin piikkien
(piikkein)
partitiivi piikkiä piikkejä
akkusatiivi piikki;
piikin
piikit
sisäpaikallissijat
inessiivi piikissä piikeissä
elatiivi piikistä piikeistä
illatiivi piikkiin piikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piikillä piikeillä
ablatiivi piikiltä piikeiltä
allatiivi piikille piikeille
muut sijamuodot
essiivi piikkinä piikkeinä
translatiivi piikiksi piikeiksi
abessiivi piikittä piikeittä
instruktiivi piikein
komitatiivi piikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo piiki-
vahva vartalo piikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

varhaisemman uusruotsin pijk, ruotsin sanasta pik[1]

[5] keihäs: ruotsin sanasta pik < saksan sanasta Pike < ranskan sanasta pique[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

joustopiikkiäes, jäykkäpiikkiäes, kitupiikki, kolmipiikki, kulutuspiikki, lihapiikki, luupiikki, myrkkypiikki, nostopiikki, nukutuspiikki, piikkihuume, piikkikampela, piikkikenkä, piikkikorko, piikkikorkoinen, piikkikruunu, piikkikärki, piikkilanka, piikkimakrilli, piikkimatto, piikkinahkainen, piikkipaatsama, piikkipatruuna, piikkipensas, piikkisika, piikkisuora, piikkiäes, rokotuspiikki, ruusunpiikki, satapiikki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • piikki Kielitoimiston sanakirjassa
  • piikki Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. piikki.
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. piikki.