piikki
Katso myös: Piikki |
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- kasvien ja eläinten terävät puolustuskeinoina käytetyt osat
- siilin, kaktuksen, ruusun piikit
- Ei ole ruusuja ilman piikkejä.
- pistämistä tai pienten esineiden käsittelyä varten valmistettu terävä esine, erityisesti naulan tai ruuvin reiän alun tekemisessä käytettävä työkalu
- tilastossa tai signaalissa ilmenevä lyhytaikainen nopea nousu ja sitä seuraava nopea lasku
- Kuvaajan alussa on terävä piikki.
- (arkikieltä) injektioruisku ja injektioneula; (laajemmin) pistos, ruiske, rokotus
- Sanna vain siunaa USA:n päätökset eikä päätä mistään. Siksi on sama vaikka Sanna vetäisi piikkiä sillan alla.
- (historia, sodankäynti) Euroopassa 1700-luvun alkuun asti ritareita ja ratsuväkeä vastaan käytetty raskas työntökeihäs
- teräväkärkinen esine, johon lävistetään velaksi saatavan tavaran arvon osoittava tosite, luotto, tili; (kuvaannollisesti) mikä tahansa luettelo velaksi ostaneen henkilön veloista; tilanne, jossa rahaa tai tavaraa on saatavissa luotolla tai toisen kustantamana
- Laita sinne piikkiin, maksan tilipäivänä.
- Piikki auki koko ravintolalle!
- Veronmaksajien piikki on auki ilman kattoa.
- Kännykän voi laittaa huoletta firman piikkiin.
- (kuvaannollisesti) sarkastinen kritiikki
- Olihan se mitä hän sanoi piikki.
- (kuvaannollisesti) pitkäkestoinen harminaihe
- Tapahtunut on piikkinä Mikon lihassa.
- (arkikieltä) jokin asia, jota kuvaa luku 25
- piikin juoksu = 25 km:n juoksu,
- (vanhentunut) piikki = 25 pennin kolikko
- (puhekieltä) kevytmoottoripyörä = piikki tai satapiikki
- (arkikieltä) lemmikkieläimelle annettava kuolettava ruiske; lemmikkieläimen lopetus
- Mirri vietiin piikille.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈpiːkːi/, [ˈpiːk̟ːi]
- tavutus: piik‧ki
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piikki | piikit |
genetiivi | piikin | piikkien (piikkein) |
partitiivi | piikkiä | piikkejä |
akkusatiivi | piikki; piikin |
piikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piikissä | piikeissä |
elatiivi | piikistä | piikeistä |
illatiivi | piikkiin | piikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piikillä | piikeillä |
ablatiivi | piikiltä | piikeiltä |
allatiivi | piikille | piikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piikkinä | piikkeinä |
translatiivi | piikiksi | piikeiksi |
abessiivi | piikittä | piikeittä |
instruktiivi | – | piikein |
komitatiivi | – | piikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | piiki- | |
vahva vartalo | piikki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
EtymologiaMuokkaa
< ruotsin pik < ranskan pique [1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- verbit: piikitellä, piikittää
- adjektiivit: piikikäs, piikkinen, piikillinen, piikitön
YhdyssanatMuokkaa
joustopiikkiäes, jäykkäpiikkiäes, kitupiikki, kolmipiikki, lihapiikki, luupiikki, nostopiikki, nukutuspiikki, piikkihuume, piikkikampela, piikkikenkä, piikkikorko, piikkikorkoinen, piikkikruunu, piikkikärki, piikkilanka, piikkimatto, piikkinahkainen, piikkipaatsama, piikkipensas, piikkisika, piikkisuora, piikkiäes, rokotuspiikki, ruusunpiikki, satapiikki
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.