piikki
Katso myös: Piikki |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kasvien ja eläinten terävät puolustuskeinoina käytetyt osat
- siilin, kaktuksen, ruusun piikit
- Ei ole ruusuja ilman piikkejä.
- pistämistä tai pienten esineiden käsittelyä varten valmistettu terävä esine, jossa on työntyvä tai lävistävä osa; erityisesti naulan tai ruuvin reiän alun tekemisessä käytettävä työkalu
- tilastossa tai signaalissa ilmenevä lyhytaikainen nopea nousu ja sitä seuraava nopea lasku
- Kuvaajan alussa on terävä piikki.
- (arkikieltä) injektioruisku ja injektioneula; (laajemmin) pistos, ruiske, injektio; rokotus
- Oletko jo käynyt ottamassa piikin?
- (historia, sodankäynti) Euroopassa 1700-luvun alkuun asti ritareita ja ratsuväkeä vastaan käytetty raskas työntökeihäs
- toimistotarvike, johon lävistetään ja kootaan velaksi saatavan tavaran arvon osoittavia tositteita, luotto, tili; (kuvaannollisesti) mikä tahansa luettelo velaksi ostaneen henkilön veloista; tilanne, jossa rahaa tai tavaraa on saatavissa luotolla tai toisen kustantamana
- Laita sinne piikkiin, maksan tilipäivänä.
- Piikki auki koko ravintolalle!
- Veronmaksajien piikki on auki ilman kattoa.
- Kännykän voi laittaa huoletta firman piikkiin.
- (kuvaannollisesti) sarkastinen kritiikki
- Olihan se mitä hän sanoi piikki.
- (kuvaannollisesti) pitkäkestoinen harminaihe
- Tapahtunut on piikkinä Mikon lihassa.
- (arkikieltä) jokin asia, jota kuvaa luku 25
- piikin juoksu = 25 km:n juoksu,
- (vanhentunut) piikki = 25 pennin kolikko
- (puhekieltä) kevytmoottoripyörä = piikki tai satapiikki
- (arkikieltä) lemmikkieläimelle annettava kuolettava ruiske; lemmikkieläimen lopetus
- Mirri vietiin piikille.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpiːkːi/, [ˈpiːk̟ːi]
- tavutus: piik‧ki
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piikki | piikit |
genetiivi | piikin | piikkien (piikkein) |
partitiivi | piikkiä | piikkejä |
akkusatiivi | piikki; piikin |
piikit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piikissä | piikeissä |
elatiivi | piikistä | piikeistä |
illatiivi | piikkiin | piikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piikillä | piikeillä |
ablatiivi | piikiltä | piikeiltä |
allatiivi | piikille | piikeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piikkinä | piikkeinä |
translatiivi | piikiksi | piikeiksi |
abessiivi | piikittä | piikeittä |
instruktiivi | – | piikein |
komitatiivi | – | piikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | piiki- | |
vahva vartalo | piikki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavarhaisemman uusruotsin pijk, ruotsin sanasta pik[1]
[5] keihäs: ruotsin sanasta pik < saksan sanasta Pike < ranskan sanasta pique[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: piikikäs, piikkinen, piikillinen, piikitön
- substantiivit: piikkarit
- verbit: piikitellä, piikittää
Yhdyssanat
muokkaajoustopiikkiäes, jäykkäpiikkiäes, kitupiikki, kolmipiikki, kulutuspiikki, lihapiikki, luupiikki, myrkkypiikki, nostopiikki, nukutuspiikki, piikkihuume, piikkikampela, piikkikenkä, piikkikorko, piikkikorkoinen, piikkikruunu, piikkikärki, piikkilanka, piikkimakrilli, piikkimatto, piikkinahkainen, piikkipaatsama, piikkipatruuna, piikkipensas, piikkisika, piikkisuora, piikkiäes, rokotuspiikki, ruusunpiikki, satapiikki
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. piikki.
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. piikki.