luotto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- myönnetty laina; lainanantajan saaminen
- Hakija saa luoton ilman vakuuksia tai takaajia.
- (arkikieltä) luottamus
- Luotto on kova.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluo̯t̪ːo/
- tavutus: luot‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luotto | luotot |
| genetiivi | luoton | luottojen |
| partitiivi | luottoa | luottoja |
| akkusatiivi | luotto; luoton |
luotot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luotossa | luotoissa |
| elatiivi | luotosta | luotoista |
| illatiivi | luottoon | luottoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luotolla | luotoilla |
| ablatiivi | luotolta | luotoilta |
| allatiivi | luotolle | luotoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luottona | luottoina |
| translatiivi | luotoksi | luotoiksi |
| abessiivi | luototta | luotoitta |
| instruktiivi | – | luotoin |
| komitatiivi | – | luottoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luoto- | |
| vahva vartalo | luotto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä luottaa (luott- + -o)
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: luotollinen
- verbit: luotottaa
Yhdyssanat muokkaa
asuntoluotto, blankoluotto, henkilöluotto, kehitysluotto, kiinnitysluotto, kiinteistöluotto, korttiluotto, kulutusluotto, luotonantaja, luotontarve, luottoehto, luottohana, luottokauppa, luottokelpoisuus, luottokelvottomuus, luottokortti, luottolaitos, luottoluokitus, luottomies, luottoraja, luottoriski, luottotappio, luottotili, luottovanki, luottovaraus, osamaksuluotto, päiväluotto, rahaluotto, tavaraluotto, toimitusluotto, valuuttaluotto, vientiluotto
Aiheesta muualla muokkaa
- luotto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C