luottaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
luottaa (53-C) (taivutus[luo])
- ~ (ill.) uskoa että joku tai jokin ei petä tai huijaa
- Minä luotan sinuun.
- En luota suhun!
- Luotan omaan kokemukseeni enkä muiden mielipiteisiin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluo̯t̪ːɑːˣ/
- tavutus: luot‧taa
Etymologia muokkaa
Sanaa lienee joko luoda-sanan tai luo-vartalon johdos.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: luotettava, luottavainen
- substantiivit: luottamus, luotto
Aiheesta muualla muokkaa
- luottaa Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
luottaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luotta
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.