SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

luottaa (53-C) (taivutus)

  1. ~ (ill.) uskoa että joku tai jokin ei petä tai huijaa
    Minä luotan sinuun.
    En luota suhun!
    Luotan omaan kokemukseeni enkä muiden mielipiteisiin.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈluo̯t̪ːɑːˣ/
  • tavutus: luot‧taa

EtymologiaMuokkaa

Sanaa lienee joko luoda-sanan tai luo-vartalon johdos.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • luottaa Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

luottaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luotta

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.