Wikipedia
Katso artikkeli Velka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

velka (9-D)

  1. (laskentatoimi) velkasuhteessa velallisen velvoite, joka tarkoittaa tietyn suorituksen toimittamista velkojalle ja suorituksen täyttämättä jättämisestä aiheutuvaa oikeudellista vastuuta
    velkojen perintä
    ostaa velaksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋelkɑ/, [ˈʋe̞lkɑ̝]
  • tavutus: vel‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velka velat
genetiivi velan velkojen
(velkain)
partitiivi velkaa velkoja
akkusatiivi velka;
velan
velat
sisäpaikallissijat
inessiivi velassa veloissa
elatiivi velasta veloista
illatiivi velkaan velkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi velalla veloilla
ablatiivi velalta veloilta
allatiivi velalle veloille
muut sijamuodot
essiivi velkana velkoina
translatiivi velaksi veloiksi
abessiivi velatta veloitta
instruktiivi veloin
komitatiivi velkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vela-
vahva vartalo velka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

happivelka, kalavelka, kiinnitysvelka, kiitollisuudenvelka, kirjevelka, korjausvelka, kunniavelka, opintovelka, ostovelka, pankkivelka, pelivelka, syntivelka, syömävelka, tilivelka, ulkomaanvelka, univelka, valtionvelka, velkajärjestely, velkakierre, velkakiinnitys, velkakirja, velkakuorma, velkaloukku, velkaperse, velkapääoma, velkaraha, velkasaaminen, velkasaneeraus, velkasitoumus, velkasuhde, velkasumma, velkataakka, velkavankeus

Idiomit muokkaa

  • Velka on veli otettaessa ja velipuoli maksettaessa
  • Kyllä mäki velkansa maksaa.

Aiheesta muualla muokkaa

  • velka Kielitoimiston sanakirjassa