SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

velka (9-D)

  1. (laskentatoimi) velkasuhteessa velallisen velvoite, joka tarkoittaa tietyn suorituksen toimittamista velkojalle ja suorituksen täyttämättä jättämisestä aiheutuvaa oikeudellista vastuuta
    velkojen perintä
    ostaa velaksi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈʋe̞lkɑ̝]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velka velat
genetiivi velan velkojen
(velkain)
partitiivi velkaa velkoja
akkusatiivi velka;
velan
velat
sisäpaikallissijat
inessiivi velassa veloissa
elatiivi velasta veloista
illatiivi velkaan velkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi velalla veloilla
ablatiivi velalta veloilta
allatiivi velalle veloille
muut sijamuodot
essiivi velkana velkoina
translatiivi velaksi veloiksi
abessiivi velatta veloitta
instruktiivi veloin
komitatiivi velkoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

happivelka, kalavelka, kiinnitysvelka, kiitollisuudenvelka, kirjevelka, kunniavelka, opintovelka, ostovelka, pankkivelka, pelivelka, syntivelka, syömävelka, tilivelka, ulkomaanvelka, univelka, valtionvelka, velkajärjestely, velkakierre, velkakiinnitys, velkakirja, velkakuorma, velkaloukku, velkapääoma, velkaraha, velkasaaminen, velkasaneeraus, velkasitoumus, velkasuhde, velkasumma, velkataakka, velkavankeus

IdiomitMuokkaa

  • Velka on veli otettaessa ja velipuoli maksettaessa
  • Kyllä mäki velkansa maksaa.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • velka Kielitoimiston sanakirjassa