velkoa (52-D) (taivutus[luo])

  1. olla saatavan perijä rahan tai muun omaisuuden toiselle lainaamisen jälkeen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋelkoɑˣ/
  • tavutus: vel‧ko‧a

Etymologia

muokkaa

privatiivinen johdos substantiivista velka (johdin -o-) [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

velkomiskanne, velkomiskirje

Aiheesta muualla

muokkaa
  • velkoa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys