saatava

Katso myös: säätävä

Suomi

Substantiivi

saatava

1. (laskentatoimi) toisen velka; tyypillisesti rahaerä, jonka velkoja odottaa saavansa velalliselta; esimerkiksi myyntisaamiset ja myönnetyt luotot korkoineen

   epävarma saatava

   saatavien perintä

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑːt̪ɑʋɑ/
• tavutus: saa‧ta‧va

Käännökset

1. toisen velka

englanti: receivable

turkki: alacak

Liittyvät sanat

olla saatava, saaminen

Johdokset

• adverbit: saatavilla

Vastakohdat

• saaminen
• velka

Yhdyssanat

maksusaatava, velkasaatava, vuokrasaatava

Aiheesta muualla

• saatava Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

saatava

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä saada

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saatatava	saatatavat
genetiivi	saatatavan	saatatavien (saatatavain)
partitiivi	saatatavaa	saatatavia
akkusatiivi	saatatava; saatatavan	saatatavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	saatatavassa	saatatavissa
elatiivi	saatatavasta	saatatavista
illatiivi	saatatavaan	saatataviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saatatavalla	saatatavilla
ablatiivi	saatatavalta	saatatavilta
allatiivi	saatatavalle	saatataville
muut sijamuodot
essiivi	saatatavana	saatatavina
translatiivi	saatatavaksi	saatataviksi
abessiivi	saatatavatta	saatatavitta
instruktiivi	–	saatatavin
komitatiivi	–	saatatavine