Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Keihäs


SuomiMuokkaa

Katso artikkeli Keihäs Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SubstantiiviMuokkaa

keihäs (41)[1]

  1. (ase) metsästyksessä ja sodankäynnissä käytetty historiallinen heitto- tai pistoase
  2. (urheilu) heittokeihäs, keihäänheiton kilpaväline

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkei̯hæs/
  • tavutus: kei‧häs

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keihäs keihäät
genetiivi keihään keihäiden
keihäitten
partitiivi keihästä keihäitä
akkusatiivi keihäs;
keihään
keihäät
sisäpaikallissijat
inessiivi keihäässä keihäissä
elatiivi keihäästä keihäistä
illatiivi keihääseen keihäisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keihäällä keihäillä
ablatiivi keihäältä keihäiltä
allatiivi keihäälle keihäille
muut sijamuodot
essiivi keihäänä keihäinä
translatiivi keihääksi keihäiksi
abessiivi keihäättä keihäittä
instruktiivi keihäin
komitatiivi keihäine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

heittokeihäs, keihäsantilooppi, keihäskaari, keihäskilpailu, keihästulos, keihäänheitto, keihäänheittäjä, keihäänkaari, keihäänkärki, keihäänterä, keihäänvarsi, leppäkeihäs, pistokeihäs, tapparakeihäs, työntökeihäs

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.