Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keihästys (39)

  1. keihästäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkei̯hæst̪ys/
  • tavutus: kei‧häs‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keihästys keihästykset
genetiivi keihästyksen keihästysten
keihästyksien
partitiivi keihästystä keihästyksiä
akkusatiivi keihästys;
keihästyksen
keihästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi keihästyksessä keihästyksissä
elatiivi keihästyksestä keihästyksistä
illatiivi keihästykseen keihästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keihästyksellä keihästyksillä
ablatiivi keihästykseltä keihästyksiltä
allatiivi keihästykselle keihästyksille
muut sijamuodot
essiivi keihästyksenä keihästyksinä
translatiivi keihästykseksi keihästyksiksi
abessiivi keihästyksettä keihästyksittä
instruktiivi keihästyksin
komitatiivi keihästyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keihästykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
keihästys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä keihästää (keihäst- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa