seiväs
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- nuoren puun karsittu runko, riuku
- Laitoin seipäitä pinon aluspuiksi.
- seiväshypyssä käytetty urheiluväline, joskus hyppyseiväs
- Hiilikuituinen seiväs taipuu enemmän kuin metallinen.
- heinäseiväs
- Niitetyt heinät laitettiin kuivumaan seipäälle tai haasiaan.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsei.ʋæs/
- tavutus: sei‧väs
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seiväs | seipäät |
| genetiivi | seipään | seipäiden seipäitten |
| partitiivi | seivästä | seipäitä |
| akkusatiivi | seiväs; seipään |
seipäät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seipäässä | seipäissä |
| elatiivi | seipäästä | seipäistä |
| illatiivi | seipääseen | seipäisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seipäällä | seipäillä |
| ablatiivi | seipäältä | seipäiltä |
| allatiivi | seipäälle | seipäille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seipäänä | seipäinä |
| translatiivi | seipääksi | seipäiksi |
| abessiivi | seipäättä | seipäittä |
| instruktiivi | – | seipäin |
| komitatiivi | – | seipäine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seipää- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
seiväs- | |
Etymologia
muokkaabalttilainen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: seiväsmäinen
- substantiivit: seihästys
- verbit: seivästää
Yhdyssanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- On kuin seipään niellyt. kankea ja jäykkäkäytöksinen
- Olla seipäässä, olla (kovassa) humalassa
- Mies, jolle nauraa aidanseipäätkin.
Aiheesta muualla
muokkaa- seiväs Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.