SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

seiväs (41-E)

  1. nuoren puun karsittu runko, riuku
    Laitoin seipäitä pinon aluspuiksi.
  2. seiväshypyssä käytetty urheiluväline, joskus hyppyseiväs
    Hiilikuituinen seiväs taipuu enemmän kuin metallinen.
  3. heinäseiväs
    Niitetyt heinät laitettiin kuivumaan seipäälle tai haasiaan.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsei.ʋæs/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seiväs seipäät
genetiivi seipään seipäiden
seipäitten
partitiivi seivästä seipäitä
akkusatiivi seiväs;
seipään
seipäät
sisäpaikallissijat
inessiivi seipäässä seipäissä
elatiivi seipäästä seipäistä
illatiivi seipääseen seipäisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seipäällä seipäillä
ablatiivi seipäältä seipäiltä
allatiivi seipäälle seipäille
muut sijamuodot
essiivi seipäänä seipäinä
translatiivi seipääksi seipäiksi
abessiivi seipäättä seipäittä
instruktiivi seipäin
komitatiivi seipäine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

balttilainen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aidanseiväs, heinäseiväs, hyppyseiväs, lasikuituseiväs, rysäseiväs, seiväshyppy, seiväsmetsä, tukiseiväs

IdiomitMuokkaa

  • On kuin seipään niellyt. kankea ja jäykkäkäytöksinen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • seiväs Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.