pole

Katso myös: Pole, pôle

Englanti

Substantiivi

pole (monikko poles)

1. riuku, salko
2. pylväs, paalu
3. (kalastus) vapa
4. (urheilu) seiväs (seiväshypyssä)
5. (urheilu) sisärata
6. (urheilu) paalupaikka
7. (fysiikka, matematiikka, maantiede) napa
8. (vanhentunut) taivaanlaki; (lyhentymä) pohjantähti

Liittyvät sanat

• polar

Yhdyssanat ja sanaliitot

• North Pole, South Pole
• polestar, pole star

Idiomit

• to be at the bottom of the (totem) pole ‒ olla alinta kastia, olla mitätön

Puola

Substantiivi

pole n.

1. pelto
2. (fysiikka) kenttä

Tšekki

Substantiivi

pole n.

1. pelto
2. (fysiikka) kenttä

Taivutus

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	pole	pole
genetiivi	pole	polí
datiivi	poli	polím
akkusatiivi	pole	pole
vokatiivi	pole	pole
lokatiivi	poli	polích
instrumentaali	polem	poli

Viro

Verbi

pole

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä olema yhdistettynä kieltoverbiin; ei + ole

   Ma pole sellest kuuldnuki. (= Ma ei ole sellest kuuldnuki.)

   En ole siitä kuullutkaan.

   Pole raha. (= Ei ole raha.)

   Ei ole rahaa. / Eipä ole rahaa.

Huomautukset

• esiintyy virolaisissa sanastoissa myös omana hakusanana

Etymologia

• sanan p- on peräisin kieltosanasta ep [pole < ep ole],(< ep < *epi) . p- on morfotaktisesti prefiksinomainen, vain negaation ilmaiseva aines.
• ÕS "Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2006" / pole
• EKSS "Eesti keele seletav sõnaraamat" / pole
• Muodot kontrastissa / Hannu Remes 2009 Suomen ja viron vertailevaa taivutusmorfologiaa. 5.2.2.4 Kieltomuodot sivut 140-141

Aiheesta muualla

• pole sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)