Vapa

Substantiivi

muokkaa

vapa (9-E) (monikko vavat)

  1. kelastamisessa tai onkimisessa käytettävän välineen varsi, johon kela on kiinnitetty ja jota pitkin siima kulkee
    Bamburuokoisista vavoista on siirrytty hiilikuituisiin; harvoin vapa katkaistaan rantapusikosta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑpɑ/
  • tavutus: va‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vapa vavat
genetiivi vavan vapojen
(vapain)
partitiivi vapaa vapoja
akkusatiivi vapa;
vavan
vavat
sisäpaikallissijat
inessiivi vavassa vavoissa
elatiivi vavasta vavoista
illatiivi vapaan vapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vavalla vavoilla
ablatiivi vavalta vavoilta
allatiivi vavalle vavoille
muut sijamuodot
essiivi vapana vapoina
translatiivi vavaksi vavoiksi
abessiivi vavatta vavoitta
instruktiivi vavoin
komitatiivi vapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vava-
vahva vartalo vapa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vapa Kielitoimiston sanakirjassa

Bosnia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

vapa f.

  1. kuume

Ranska

muokkaa

vapa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vaper

Serbia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

vapa f. (kyrillinen вапа)

  1. kuume