Wikipedia
Katso artikkeli Kuume Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kuume

Substantiivi

muokkaa

kuume (48)

  1. (lääketiede) tila, jossa elimistön lämpötila on normaalia korkeampi sairauden vuoksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuːmeˣ/
  • tavutus: kuu‧me

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuume kuumeet
genetiivi kuumeen kuumeiden
kuumeitten
partitiivi kuumetta kuumeita
akkusatiivi kuume;
kuumeen
kuumeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuumeessa kuumeissa
elatiivi kuumeesta kuumeista
illatiivi kuumeeseen kuumeisiin
kuumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuumeella kuumeilla
ablatiivi kuumeelta kuumeilta
allatiivi kuumeelle kuumeille
muut sijamuodot
essiivi kuumeena kuumeina
translatiivi kuumeeksi kuumeiksi
abessiivi kuumeetta kuumeitta
instruktiivi kuumein
komitatiivi kuumeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuumee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuumet-

Etymologia

muokkaa

sanasta kuuma

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aivokuume, esiintymiskuume, haavakuume, kalakuume, kaviokuume, keltakuume, keuhkokuume, kultakuume, kuumehorkka, kuumehoure, kuumekohtaus, kuumekouristus, kuumekäyrä, kuumelasi, kuumelääke, kuumemittari, kuumepotilas, kuumepuikko, kuumeraja, kuumereuma, kuumesairaus, kuumesuppo, kuumetauti, kuumetäplä, laidunkuume, lapsivuodekuume, lintukuume, maitokuume, maksakuume, matkakuume, myyräkuume, nokkoskuume, nuhakuume, pentukuume, pilkkukuume, ramppikuume, reumakuume, vauvakuume

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuume Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 288, 3327 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa