SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuume (48)

  1. (lääketiede) tila, jossa elimistön lämpötila on normaalia korkeampi sairauden vuoksi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkuːmeˣ/
  • tavutus: kuu‧me

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuume kuumeet
genetiivi kuumeen kuumeiden
kuumeitten
partitiivi kuumetta kuumeita
akkusatiivi kuume;
kuumeen
kuumeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuumeessa kuumeissa
elatiivi kuumeesta kuumeista
illatiivi kuumeeseen kuumeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuumeella kuumeilla
ablatiivi kuumeelta kuumeilta
allatiivi kuumeelle kuumeille
muut sijamuodot
essiivi kuumeena kuumeina
translatiivi kuumeeksi kuumeiksi
abessiivi kuumeetta kuumeitta
instruktiivi kuumein
komitatiivi kuumeine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aivokuume, esiintymiskuume, haavakuume, kalakuume, kaviokuume, keltakuume, keuhkokuume, kultakuume, kuumehorkka, kuumehoure, kuumekohtaus, kuumekouristus, kuumekäyrä, kuumelasi, kuumelääke, kuumemittari, kuumepotilas, kuumepuikko, kuumeraja, kuumereuma, kuumesairaus, kuumesuppo, kuumetauti, kuumetäplä, laidunkuume, lapsivuodekuume, lintukuume, maitokuume, matkakuume, myyräkuume, nokkoskuume, nuhakuume, pentukuume, pilkkukuume, ramppikuume, reumakuume, vauvakuume

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kuume Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.