horkka
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhorkːɑ/
- tavutus: hork‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | horkka | horkat |
| genetiivi | horkan | horkkien (horkkain) |
| partitiivi | horkkaa | horkkia |
| akkusatiivi | horkka; horkan |
horkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | horkassa | horkissa |
| elatiivi | horkasta | horkista |
| illatiivi | horkkaan | horkkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | horkalla | horkilla |
| ablatiivi | horkalta | horkilta |
| allatiivi | horkalle | horkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | horkkana | horkkina |
| translatiivi | horkaksi | horkiksi |
| abessiivi | horkatta | horkitta |
| instruktiivi | – | horkin |
| komitatiivi | – | horkkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | horka- | |
| vahva vartalo | horkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A