Adjektiivi

muokkaa

vapaa (17) (komparatiivi vapaampi, superlatiivi vapain) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka ei riipu tai ole kiinni (fyysisesti tai kuvaannollisesti); jota ei ole kahlittu tai rajoitettu
    Leijona on päässyt vapaaksi!
    Olla vapaa tekemään mitä vaan.
  2. varaamaton, jossa ei ole täyttäjää
    Istuin on vapaa.
    Vielä muutama vapaa paikka kevään kursseille!
    Myyntiedustajalle olisi vapaa työpaikka Hämeenlinnasta.
  3. sinkku; naimaton, ei seurustele
    Onko neiti vapaa vai varattu?
  4. maksuton, ilmainen
    vapaa sisäänpääsy
  5. (yhdyssanan osana, svetisistinen) joka ei sisällä jotain, johon ei kuulu jotain
    verovapaa
    GMO-vapaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈʋɑ̝pɑ̝ː]

Etymologia

muokkaa

slaavilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

epävapaa, hoitovapaa, huoltovapaa, iltavapaa, julkaisuvapaa, opintovapaa, puuvapaa, reseptivapaa, ruostevapaa, sapattivapaa, säästövapaa, trustivapaa, tullivapaa, vapaa-aika, vapaa-ajanasunto, vapaa-ajattelija, vapaa-ajattelu, vapaaehtoinen, vapaaheitto, vapaaheittoviiva, vapaaherra, vapaaherratar, vapaahetki, vapaailta, vapaakappale, vapaakauppa, vapaakauppa-alue, vapaakauppasopimus, vapaakaupunki, vapaakiipeily, vapaakirkko, vapaakivääri, vapaakivääriammunta, vapaakunta, vapaakytkin, vapaakyyti, vapaalippu, vapaalippulainen, vapaaluistelu, vapaalyönti, vapaamatkustaja, vapaamielinen, vapaamittainen, vapaamuotoinen, vapaamuurari, vapaamuurarijärjestö, vapaamuurariloosi, vapaamuurarius, vapaaohjelma, vapaaopisto, vapaaoppilas, vapaaosake, vapaapaini, vapaapalokunta, vapaapalokuntalainen, vapaapistooli, vapaapistooliammunta, vapaapotku, vapaapäivä, vapaarahoitteinen, vapaarytminen, vapaarytmisyys, vapaasatama, vapaasotilas, vapaataival, vapaatanssi, vapaatunti, vapaauinti, vapaavalintainen, vapaavarasto, vapaavarsi, vapaavarsikone, vapaavuoro, vapaavuosi, verovapaa, virkavapaa, vuorotteluvapaa, äitiysvapaa, älyvapaa

Sanaliitot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vapaa Kielitoimiston sanakirjassa
  • vapaa Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 371, 1130, 3907 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

vapaa (17)

  1. vapaa-aika velvollisuudesta, esimerkiksi työstä tai koulusta vapaa aika
  2. loma erityinen, yleensä vähintään päivän mittainen vapaus velvollisuudesta
  3. vaihteen neutraali asento

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vapaa vapaat
genetiivi vapaan vapaiden
vapaitten
partitiivi vapaata vapaita
akkusatiivi vapaa;
vapaan
vapaat
sisäpaikallissijat
inessiivi vapaassa vapaissa
elatiivi vapaasta vapaista
illatiivi vapaaseen vapaisiin
(vapaihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi vapaalla vapailla
ablatiivi vapaalta vapailta
allatiivi vapaalle vapaille
muut sijamuodot
essiivi vapaana vapaina
translatiivi vapaaksi vapaiksi
abessiivi vapaatta vapaitta
instruktiivi vapain
komitatiivi vapaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vapaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Substantiivi

muokkaa

vapaa

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta vapa

Viitteet

muokkaa
  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.