vapaaherra

Suomi

Substantiivi

vapaaherra

1. ylhäisaateliin kuuluva kreiviä alempi aatelisarvo, tai ko. arvon haltija. Suomessa sama kuin paroni

   Gustaf Mannerheim kuului aatelissukuun ja oli arvoltaan vapaaherra. (mannerheim.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑpɑːˌherːɑ/
• tavutus: va‧paa‧her‧ra

Etymologia

• yhdyssana sanoista vapaa ja herra^

Liittyvät sanat

• paroni

Aiheesta muualla

• vapaaherra Kielitoimiston sanakirjassa