Katso myös: liberó, liberò

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

libero (2)

  1. (urheilu) jalkapallossa tietty puolustava pelirooli

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlibero/
  • tavutus: li‧be‧ro

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi libero liberot
genetiivi liberon liberojen
liberoiden
liberoitten
partitiivi liberoa liberoita
liberoja
akkusatiivi libero;
liberon
liberot
sisäpaikallissijat
inessiivi liberossa liberoissa
elatiivi liberosta liberoista
illatiivi liberoon liberoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liberolla liberoilla
ablatiivi liberolta liberoilta
allatiivi liberolle liberoille
muut sijamuodot
essiivi liberona liberoina
translatiivi liberoksi liberoiksi
abessiivi liberotta liberoitta
instruktiivi liberoin
komitatiivi liberoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo libero-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

italian sanasta libero ’vapaa’

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • libero Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Verbi muokkaa

libero

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä liberar

Italia muokkaa

Adjektiivi muokkaa

libero m., libera f.[luo] (monikko liberi m.[luo], libere f.[luo])

  1. vapaa

Substantiivi muokkaa

libero m. (monikko liberi[luo])

  1. (urheilu) libero

Verbi muokkaa

libero

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä liberare

Latina muokkaa

Adjektiivi muokkaa

līberō

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta līber
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta līber
  3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta līber
  4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta līber

Verbi muokkaa

līberō (I) (akt. prees. inf. līberāre,ind. perf. y. 1. p. līberāvī, part. perf. līberātus) (taivutus[luo])

  1. vapauttaa