Wikipedia
Katso artikkeli Loma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

loma (10)

  1. pitkähkö yhtenäinen lepokausi uurastuksen vastapainona
    Loman pituus on lakisääteinen.
    Lomalla ei käydä työssä tai koulussa.
  2. väli, rako, lähinnä yhdyssanoissa ja adverbeissä
    Aurinko paistoi pilvien lomasta.
    Opiskelun lomassa tulisi ulkoilla riittävästi.
    Työn lomassa pidettävät lepotuokiot rajoittuvat lähes vain ruoka- ja kahvitaukoihin.
    Uteliaat silmät pälyilevät verhojen lomasta.
    Uunilinnun pesä on maassa pensaston lomassa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlomɑ/
  • tavutus: lo‧ma

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Nykyään tavallisin merkitys ’lepokausi’ on alkuaan ’rako’-merkityksen kuvallista käyttöä.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • loma Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 81, 179 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

loma f. (monikko lomas)

  1. mäki, kumpu

Ruotsi

muokkaa

loma (1)

  1. tallustella, löntystellä
  2. talsia tiehensä

Taivutus

muokkaa
Taivutus loma
Persoonamuodot
muotoaktiivipassiivi
preesenslomar [luo]lomas
imperfektilomadelomades
supiinilomatlomats
imperatiiviloma
Nominaalimuodot

Viitteet

muokkaa
  1. Kirsti Aapala, Klaas Ruppel: Lomalle! Kielikello, 2017, nro 2. Artikkelin verkkoversio.