Wikipedia
Katso artikkeli Lomautus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lomautus (39)[1]

  1. työnantajan väliaikainen toimenpide, jossa palkansaaja määrätään pakkolomalle ja palkanmaksu katkaistaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlomɑu̯t̪us/ tai /ˈlomɑˌut̪us/
  • tavutus: lo‧mau‧tus / lo‧ma‧u‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lomautus lomautukset
genetiivi lomautuksen lomautusten
lomautuksien
partitiivi lomautusta lomautuksia
akkusatiivi lomautus;
lomautuksen
lomautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lomautuksessa lomautuksissa
elatiivi lomautuksesta lomautuksista
illatiivi lomautukseen lomautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lomautuksella lomautuksilla
ablatiivi lomautukselta lomautuksilta
allatiivi lomautukselle lomautuksille
muut sijamuodot
essiivi lomautuksena lomautuksina
translatiivi lomautukseksi lomautuksiksi
abessiivi lomautuksetta lomautuksitta
instruktiivi lomautuksin
komitatiivi lomautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lomautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lomautus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

pakkolomautus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39