Wikipedia
Katso artikkeli Lomautus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

lomautus (39)[1]

  1. työnantajan väliaikainen toimenpide, jossa palkansaaja määrätään pakkolomalle ja palkanmaksu katkaistaan

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlomɑu̯t̪us/ tai /ˈlomɑˌut̪us/
  • tavutus: lo‧mau‧tus / lo‧ma‧u‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lomautus lomautukset
genetiivi lomautuksen lomautusten
lomautuksien
partitiivi lomautusta lomautuksia
akkusatiivi lomautus;
lomautuksen
lomautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lomautuksessa lomautuksissa
elatiivi lomautuksesta lomautuksista
illatiivi lomautukseen lomautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lomautuksella lomautuksilla
ablatiivi lomautukselta lomautuksilta
allatiivi lomautukselle lomautuksille
muut sijamuodot
essiivi lomautuksena lomautuksina
translatiivi lomautukseksi lomautuksiksi
abessiivi lomautuksetta lomautuksitta
instruktiivi lomautuksin
komitatiivi lomautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lomautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lomautus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

pakkolomautus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39