irtisanominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaairtisanominen
- toimenpide, jolla jompikumpi sopimusosapuoli lakkauttaa sopimuksen voimassaolon
- työsopimuksen irtisanominen
- vuokrasopimuksen irtisanominen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | irtisanominen | irtisanomiset |
genetiivi | irtisanomisen | irtisanomisten irtisanomisien |
partitiivi | irtisanomista | irtisanomisia |
akkusatiivi | irtisanominen; irtisanomisen |
irtisanomiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | irtisanomisessa | irtisanomisissa |
elatiivi | irtisanomisesta | irtisanomisista |
illatiivi | irtisanomiseen | irtisanomisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | irtisanomisella | irtisanomisilla |
ablatiivi | irtisanomiselta | irtisanomisilta |
allatiivi | irtisanomiselle | irtisanomisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | irtisanomisena (irtisanomisna) |
irtisanomisina |
translatiivi | irtisanomiseksi | irtisanomisiksi |
abessiivi | irtisanomisetta | irtisanomisitta |
instruktiivi | – | irtisanomisin |
komitatiivi | – | irtisanomisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | irtisanomise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
irtisanomis- |
Etymologia
muokkaaverbi irtisanoa + johdin -minen