Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Mäki ja maki


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mäki (7-D)

  1. ympäristöönsä nähden selkeästi koholla oleva maastonkohta
    Mäen päältä näkee hyvin järven yli.
  2. rinne, ylämäki tai alamäki.
    Auta miestä mäessä, älä mäen alla.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈmæk̟i]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mäki mäet
genetiivi mäen mäkien
partitiivi mäkeä mäkiä
akkusatiivi mäki;
mäen
mäet
sisäpaikallissijat
inessiivi mäessä mäissä
elatiivi mäestä mäistä
illatiivi mäkeen mäkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mäellä mäillä
ablatiivi mäeltä mäiltä
allatiivi mäelle mäille
muut sijamuodot
essiivi mäkenä mäkinä
translatiivi mäeksi mäiksi
abessiivi mäettä mäittä
instruktiivi mäin
komitatiivi mäkine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu olevan jäänne jostakin varhaisemmasta nykyisen Suomen alueella puhutusta kielestä.[1]tarkenna

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alamäki, hyppyrimäki, joukkuemäki, jätemäki, kelkkamäki, käpälämäki, laskiaismäki, lentomäki, liukumäki, muovimäki, mutkamäki, myötämäki, mäenlasku, mäennousu, mäennyppylä, mäenrinne, mäentöyräs, mäkiauto, mäkiennätys, mäkikilpailu, mäkikotka, mäkikuisma, mäkilähtö, mäkimaa, mäkimaasto, mäkimaisema, mäkimeirami, mäkimies, mäkipää, mäkistartti, mäkitervakko, mäkitupa, mäkitörmä, mäkivieru, mäkiviikko, normaalimäki, peffamäki, pikkumäki, pulkkamäki, pyllymäki, suurmäki, täyttömäki, vastamäki, vauhtimäki, viinamäki, ylämäki

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • mäki Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 21. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.