mäkitupa

Suomi

Substantiivi

mäkitupa

1. (historia) maatilan alueella ollut asumus, v. 1909 lähtien mäkitupa-alueella vuokralla ollut yleensä vähäinen viljelyala ja pieni tupa

Ääntäminen

• IPA: /ˈmækiˌt̪upɑ/
• tavutus: mä‧ki‧tu‧pa

Etymologia

yhdyssana sanoista mäki ja tupa

Liittyvät sanat

• lampuoti
• manttaali
• mäkitupalainen
• torppa
• torppari