Substantiivi

muokkaa

torppari (6)[1]

  1. (historia) vuokraviljelijä, joka oli vuokrannut viljeltäväkseen osan suuremmasta maatilasta
    Kuu on torpparin aurinko. (sananlasku, torppari teki usein päivät töitä isännän tilalla ja omat työt omalla ajallaan)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪orpːɑri/
  • tavutus: torp‧pa‧ri

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

ruotsin kielestä, torpare < torp ('torppa') -are

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6