Katso myös: Torppa

Substantiivi

muokkaa

torppa (10-B)[1]

  1. vuokraviljelijän tilallisen maatilasta vuokralle saama maa-alue ja sille rakennetut rakennukset sekä raiviot
    Torpasta maksettiin vuokra työsuorituksina tai viljellyillä tuotteilla.
  2. (puhekieltä) vähäarvoinen talo, tölli, tönö, mörskä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪orpːɑ/
  • tavutus: torp‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torppa torpat
genetiivi torpan torppien
(torppain)
partitiivi torppaa torppia
akkusatiivi torppa;
torpan
torpat
sisäpaikallissijat
inessiivi torpassa torpissa
elatiivi torpasta torpista
illatiivi torppaan torppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi torpalla torpilla
ablatiivi torpalta torpilta
allatiivi torpalle torpille
muut sijamuodot
essiivi torppana torppina
translatiivi torpaksi torpiksi
abessiivi torpatta torpitta
instruktiivi torpin
komitatiivi torppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo torpa-
vahva vartalo torppa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

torpankukka

Aiheesta muualla

muokkaa
  • torppa Kielitoimiston sanakirjassa
  • torppa Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-B