tönö
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (puhekieltä) pieni ja huonokuntoinen rakennus
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ønø/
- tavutus: tö‧nö
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tönö | tönöt |
| genetiivi | tönön | tönöjen |
| partitiivi | tönöä | tönöjä |
| akkusatiivi | tönö; tönön |
tönöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tönössä | tönöissä |
| elatiivi | tönöstä | tönöistä |
| illatiivi | tönöön | tönöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tönöllä | tönöillä |
| ablatiivi | tönöltä | tönöiltä |
| allatiivi | tönölle | tönöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tönönä | tönöinä |
| translatiivi | tönöksi | tönöiksi |
| abessiivi | tönöttä | tönöittä |
| instruktiivi | – | tönöin |
| komitatiivi | – | tönöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tönö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- tönö Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1