mäkitupalainen

Katso artikkeli Mäkitupalainen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

mäkitupalainen (38)

maaseudun palkollisia, jotka 1700-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkupuolelle asuivat pienissä vuokratuvissa isäntänsä mailla, ei torppari, v. 1909 lähtien vuokralainen mäkitupa-alueella

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mäkitupalainen	mäkitupalaiset
genetiivi	mäkitupalaisen	mäkitupalaisten mäkitupalaisien
partitiivi	mäkitupalaista	mäkitupalaisia
akkusatiivi	mäkitupalainen; mäkitupalaisen	mäkitupalaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	mäkitupalaisessa	mäkitupalaisissa
elatiivi	mäkitupalaisesta	mäkitupalaisista
illatiivi	mäkitupalaiseen	mäkitupalaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mäkitupalaisella	mäkitupalaisilla
ablatiivi	mäkitupalaiselta	mäkitupalaisilta
allatiivi	mäkitupalaiselle	mäkitupalaisille
muut sijamuodot
essiivi	mäkitupalaisena (mäkitupalaisna)	mäkitupalaisina
translatiivi	mäkitupalaiseksi	mäkitupalaisiksi
abessiivi	mäkitupalaisetta	mäkitupalaisitta
instruktiivi	–	mäkitupalaisin
komitatiivi	–	mäkitupalaisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mäkitupalaise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	mäkitupalais-

1. pienissä vuokratuvassa isäntänsä mailla asuva