tupa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- maalaistalon iso oleskelu- ja ruokailuhuone
- (sodankäynti) miehistötupa
- vaatimaton us. yksihuoneinen hirsinen asuinrakennus
- Oma tupa, oma lupa!
- Matti ja Maija salvoivat hirsistä aluksi pienen tuvan, jota käytettäisiin myöhemmin saunana.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪upɑ/, [ˈt̪ʷupɑ̝]
- tavutus: tu‧pa
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tupa | tuvat |
genetiivi | tuvan | tupien (tupain) |
partitiivi | tupaa | tupia |
akkusatiivi | tupa; tuvan |
tuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuvassa | tuvissa |
elatiivi | tuvasta | tuvista |
illatiivi | tupaan | tupiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuvalla | tuvilla |
ablatiivi | tuvalta | tuvilta |
allatiivi | tuvalle | tuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tupana | tupina |
translatiivi | tuvaksi | tuviksi |
abessiivi | tuvatta | tuvitta |
instruktiivi | – | tuvin |
komitatiivi | – | tupine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tuva- | |
vahva vartalo | tupa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. maalaistalon iso oleskelu- ja ruokailuhuone
|
2. sodankäynti
Ks. miehistötupa |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: tupalainen
Yhdyssanat muokkaa
autiotupa, hollitupa, karjatupa, käräjätupa, lakitupa, leivintupa, miehistötupa, mäkitupa, oluttupa, pesutupa, pyykkitupa, renkitupa, takkatupa, taukotupa, teetupa, tietotupa, tunturitupa, tupailta, tupajumi, tupajäärä, tupakeittiö, tupatarkastus, tuulentupa, työtupa, varaustupa, vartiotupa, vuokratupa, väentupa, yhteistupa
Aiheesta muualla muokkaa
- tupa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.