tupa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- maalaistalon iso oleskelu- ja ruokailuhuone
- (sodankäynti) miehistötupa
- vaatimaton us. yksihuoneinen hirsinen asuinrakennus
- Oma tupa, oma lupa!
- Matti ja Maija salvoivat hirsistä aluksi pienen tuvan, jota käytettäisiin myöhemmin saunana.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪upɑ/, [ˈt̪ʷupɑ̝]
- tavutus: tu‧pa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tupa | tuvat |
| genetiivi | tuvan | tupien (tupain) |
| partitiivi | tupaa | tupia |
| akkusatiivi | tupa; tuvan |
tuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuvassa | tuvissa |
| elatiivi | tuvasta | tuvista |
| illatiivi | tupaan | tupiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuvalla | tuvilla |
| ablatiivi | tuvalta | tuvilta |
| allatiivi | tuvalle | tuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tupana | tupina |
| translatiivi | tuvaksi | tuviksi |
| abessiivi | tuvatta | tuvitta |
| instruktiivi | – | tuvin |
| komitatiivi | – | tupine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuva- | |
| vahva vartalo | tupa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa2. sodankäynti
|
Ks. miehistötupa |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: tupalainen, tupanen
Yhdyssanat
muokkaaautiotupa, hollitupa, karjatupa, käräjätupa, lakitupa, leivintupa, miehistötupa, mäkitupa, oluttupa, pesutupa, pyykkitupa, renkitupa, takkatupa, taukotupa, teetupa, tietotupa, tunturitupa, tupailta, tupajumi, tupajäärä, tupakeittiö, tupakoi, tupatarkastus, tuulentupa, työtupa, varaustupa, vartiotupa, vuokratupa, väentupa, yhteistupa
Aiheesta muualla
muokkaa- tupa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.