leivintupa

Suomi

Substantiivi

leivintupa

1. leipomiseen varattu huonetila, joskus erillinen rakennus

   Suurissa maalaistaloissa oli leivintupa leivontaa varten.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯ʋinˌt̪upɑ/
• tavutus: lei‧vin‧tu‧pa

Etymologia

yhdyssana sanoista leivin- ja tupa

Liittyvät sanat

• leipomo

Aiheesta muualla

• leivintupa Kielitoimiston sanakirjassa