Substantiivi

muokkaa

lomake (48-A)[1]

  1. painettu liuska tiettyyn tarkoitukseen kerättävien tietojen ilmoittamiseksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlomɑkeˣ/
  • tavutus: lo‧ma‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lomake lomakkeet
genetiivi lomakkeen lomakkeiden
lomakkeitten
partitiivi lomaketta lomakkeita
akkusatiivi lomake;
lomakkeen
lomakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi lomakkeessa lomakkeissa
elatiivi lomakkeesta lomakkeista
illatiivi lomakkeeseen lomakkeisiin
lomakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lomakkeella lomakkeilla
ablatiivi lomakkeelta lomakkeilta
allatiivi lomakkeelle lomakkeille
muut sijamuodot
essiivi lomakkeena lomakkeina
translatiivi lomakkeeksi lomakkeiksi
abessiivi lomakkeetta lomakkeitta
instruktiivi lomakkein
komitatiivi lomakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lomakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lomaket-

Etymologia

muokkaa

loma + -ke; Loma viittaa tässä lomakkeen tyhjiin, täytettäviin kohtin.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

henkilötietolomake, ilmoittautumislomake, ilmolomake, ketjulomake, koontilomake, korusähkelomake, kuittilomake, kyselylomake, laskulomake, maksulomake, pankkisiirtolomake, sekkilomake, sopimuslomake, tilauslomake, vastauslomake, vekselilomake, veroilmoituslomake

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lomake Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Taru Kolehmainen: Kieli-ikkuna: Lomake vai kaavake?. Helsingin sanomat, 10.1.2006. Artikkelin verkkoversio.