lomitus

Suomi

Substantiivi

lomitus (39)

maatalousyrittäjän loman järjestäminen siten että ulkopuolinen lomittaja tulee hoitamaan tilaa
(elektroniikka, video) tekniikka, jossa kuva jaetaan kahteen kenttään tai puolikuvaan, jolloin vähennetään kuvaputken välkkymistä ja voidaan kasvattaa tarkkuutta ilman lähetyksen kaistaleveyden lisäämistä

Ääntäminen

IPA: /ˈlomit̪us/
tavutus: lo‧mi‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lomitus	lomitukset
genetiivi	lomituksen	lomitusten lomituksien
partitiivi	lomitusta	lomituksia
akkusatiivi	lomitus; lomituksen	lomitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lomituksessa	lomituksissa
elatiivi	lomituksesta	lomituksista
illatiivi	lomitukseen	lomituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lomituksella	lomituksilla
ablatiivi	lomitukselta	lomituksilta
allatiivi	lomitukselle	lomituksille
muut sijamuodot
essiivi	lomituksena	lomituksina
translatiivi	lomitukseksi	lomituksiksi
abessiivi	lomituksetta	lomituksitta
instruktiivi	–	lomituksin
komitatiivi	–	lomituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lomitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lomitus-

Etymologia

verbi lomittaa (heikko vartalo lomit|a-) + johdin -us

Käännökset

1. lomittaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

lomitus Kielitoimiston sanakirjassa