Substantiivi

muokkaa

lomittaja (10)

  1. henkilö, joka lomittaa, toimii jonkun sijaisena tämän loman ajan

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlomit̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: lo‧mit‧ta‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lomittaja lomittajat
genetiivi lomittajan lomittajien
(lomittajain)
partitiivi lomittajaa lomittajia
akkusatiivi lomittaja;
lomittajan
lomittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi lomittajassa lomittajissa
elatiivi lomittajasta lomittajista
illatiivi lomittajaan lomittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lomittajalla lomittajilla
ablatiivi lomittajalta lomittajilta
allatiivi lomittajalle lomittajille
muut sijamuodot
essiivi lomittajana lomittajina
translatiivi lomittajaksi lomittajiksi
abessiivi lomittajatta lomittajitta
instruktiivi lomittajin
komitatiivi lomittajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lomittaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

maatalouslomittaja

Aiheesta muualla

muokkaa