lomittaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalomittaja (10)
- henkilö, joka lomittaa, toimii jonkun sijaisena tämän loman ajan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlomit̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: lo‧mit‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lomittaja | lomittajat |
genetiivi | lomittajan | lomittajien (lomittajain) |
partitiivi | lomittajaa | lomittajia |
akkusatiivi | lomittaja; lomittajan |
lomittajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lomittajassa | lomittajissa |
elatiivi | lomittajasta | lomittajista |
illatiivi | lomittajaan | lomittajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lomittajalla | lomittajilla |
ablatiivi | lomittajalta | lomittajilta |
allatiivi | lomittajalle | lomittajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lomittajana | lomittajina |
translatiivi | lomittajaksi | lomittajiksi |
abessiivi | lomittajatta | lomittajitta |
instruktiivi | – | lomittajin |
komitatiivi | – | lomittajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lomittaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka lomittaa, toimii jonkun sijaisena tämän loman ajan
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- lomittaja Kielitoimiston sanakirjassa