Siima [1]
 
[2] Erilaisia siimatyyppejä

Substantiivi

muokkaa

siima (9)[1]

  1. ongessa tai virvelissä käytettävä ohut, usein läpinäkyvä lanka tai punos, johon ongenkoukku, koho ja viehe kiinnitetään
  2. (mikrobiologia) bakteerin liikuntaelin
  3. joidenkin hevosten värityksessä esiintyvä musta juova, joka kulkee säästä hännäntyveen
  4. (puhekieltä) heiveröinen henkilö, narukäsi; tai tällaisen henkilön käsivarret
    Asun tuirassa, pitäisi löytää uusi sali missä heilutella siimoja. Ideoita? (pakkotoisto.com keskustelupalsta)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsiːmɑ/
  • tavutus: sii‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siima siimat
genetiivi siiman siimojen
(siimain)
partitiivi siimaa siimoja
akkusatiivi siima;
siiman
siimat
sisäpaikallissijat
inessiivi siimassa siimoissa
elatiivi siimasta siimoista
illatiivi siimaan siimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siimalla siimoilla
ablatiivi siimalta siimoilta
allatiivi siimalle siimoille
muut sijamuodot
essiivi siimana siimoina
translatiivi siimaksi siimoiksi
abessiivi siimatta siimoitta
instruktiivi siimoin
komitatiivi siimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo siima-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lippusiima, lohisiima, nailonsiima, perhosiima, piiskansiima, pitkäsiima, selkäsiima, siimaeliö, siimaeläin, siimahäntä, siimaleikkuri

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • siima Kielitoimiston sanakirjassa
  • siima Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 1214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.