Wikipedia
Katso artikkeli Onki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Onki ja sen osat
1. vapa
2. siima
3. koho
4. paino
5. koukku

Substantiivi

muokkaa

onki (7-G) [oŋ·ki]

  1. yksinkertainen kalastusväline, jonka osat ovat vapa, siima ja koukku sekä yleensä myös koho ja pieni siiman paino lähellä koukkua

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈoŋki/
  • tavutus: on‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi onki onget
genetiivi ongen onkien
(onkein)
partitiivi onkea onkia
akkusatiivi onki;
ongen
onget
sisäpaikallissijat
inessiivi ongessa ongissa
elatiivi ongesta ongista
illatiivi onkeen onkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ongella ongilla
ablatiivi ongelta ongilta
allatiivi ongelle ongille
muut sijamuodot
essiivi onkena onkina
translatiivi ongeksi ongiksi
abessiivi ongetta ongitta
instruktiivi ongin
komitatiivi onkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo onge-
vahva vartalo onke-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

juksa

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

heitto-onki, koho-onki, lohionki, mato-onki, mormyskaonki, ongenkoho, ongenkoukku, ongenvapa, onkikala, onkiliero, onkimato, onkimies, onkineuvo, onkipaikka, onkivapa, pohjaonki, polvionki

Anagrammit
muokkaa

kino, koni, noki

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • onki Kielitoimiston sanakirjassa
  • onki Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • onki Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 689 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

onki

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä onkia