Substantiivi

muokkaa

koni (5)

  1. (halventava) hevonen
  2. (huumeslangia) heroiini, opiaatti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoni/, [ˈko̞ni]
  • tavutus: ko‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koni konit
genetiivi konin konien
(konein)
partitiivi konia koneja
akkusatiivi koni;
konin
konit
sisäpaikallissijat
inessiivi konissa koneissa
elatiivi konista koneista
illatiivi koniin koneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konilla koneilla
ablatiivi konilta koneilta
allatiivi konille koneille
muut sijamuodot
essiivi konina koneina
translatiivi koniksi koneiksi
abessiivi konitta koneitta
instruktiivi konein
komitatiivi koneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • venäjän sanasta конь (konˈ, ’hevonen’)

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

kino, noki, onki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • koni Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

muokkaa

koni

  1. tuntea

Turkki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

koni

  1. kartio

Substantiivi

muokkaa

koni (gen koni, part koni)

  1. (puhekieltä) tumppi, tupakantumppi
    Ärge visake konisid maha!
    Älkää heittäkö tupakantumppeja maahan!