Substantiivi

muokkaa

opiaatti (5-C)[1]

  1. oopiumiunikosta saatava huumaava ja rauhoittava aine

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈopiˌɑːt̪ːi/
  • tavutus: o‧pi‧aat‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi opiaatti opiaatit
genetiivi opiaatin opiaattien
(opiaattein)
partitiivi opiaattia opiaatteja
akkusatiivi opiaatti;
opiaatin
opiaatit
sisäpaikallissijat
inessiivi opiaatissa opiaateissa
elatiivi opiaatista opiaateista
illatiivi opiaattiin opiaatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi opiaatilla opiaateilla
ablatiivi opiaatilta opiaateilta
allatiivi opiaatille opiaateille
muut sijamuodot
essiivi opiaattina opiaatteina
translatiivi opiaatiksi opiaateiksi
abessiivi opiaatitta opiaateitta
instruktiivi opiaatein
komitatiivi opiaatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo opiaati-
vahva vartalo opiaatti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

latinan kielen sanasta opium

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C