[2] Tupakantumppi

Substantiivi

muokkaa

tumppi (5-C) (monikko tumpit)

  1. pätkä, tynkä
  2. jäännös, erityisesti savukkeesta
  3. (murteellinen, leikkimielinen) tumppu
  4. (leikkimielinen, joskus halventava) lyhytkasvuinen henkilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪umpːi/
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: tump‧pi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tumppi tumpit
genetiivi tumpin tumppien
(tumppein)
partitiivi tumppia tumppeja
akkusatiivi tumppi;
tumpin
tumpit
sisäpaikallissijat
inessiivi tumpissa tumpeissa
elatiivi tumpista tumpeista
illatiivi tumppiin tumppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tumpilla tumpeilla
ablatiivi tumpilta tumpeilta
allatiivi tumpille tumpeille
muut sijamuodot
essiivi tumppina tumppeina
translatiivi tumpiksi tumpeiksi
abessiivi tumpitta tumpeitta
instruktiivi tumpein
komitatiivi tumppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tumpi-
vahva vartalo tumppi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin kielestä, stump

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
  • (savukkeen jäännös, slangia) stögö

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tumppi Kielitoimiston sanakirjassa