Substantiivi

muokkaa

tumppu (1-B)

  1. (arkikieltä, murteellinen) kinnas, rukkanen
  2. (leikkimielinen) käsi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪umpːu/
  • tavutus: tump‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tumppu tumput
genetiivi tumpun tumppujen
partitiivi tumppua tumppuja
akkusatiivi tumppu;
tumpun
tumput
sisäpaikallissijat
inessiivi tumpussa tumpuissa
elatiivi tumpusta tumpuista
illatiivi tumppuun tumppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tumpulla tumpuilla
ablatiivi tumpulta tumpuilta
allatiivi tumpulle tumpuille
muut sijamuodot
essiivi tumppuna tumppuina
translatiivi tumpuksi tumpuiksi
abessiivi tumputta tumpuitta
instruktiivi tumpuin
komitatiivi tumppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tumpu-
vahva vartalo tumppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa

Idiomit

muokkaa

tumput suorina

    1. tekemättä mitään
    2. tietämättä mitä tehdä, kun muut tekevät

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tumppu Kielitoimiston sanakirjassa