Substantiivi

muokkaa

kinnas (41-J)

  1. usein nahasta tehty, käteen laitettava, parillinen vaatekappale, jossa on uloke peukalolle ja yhteinen tila muille neljälle sormelle

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkinːɑs/

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kinnas kintaat
genetiivi kintaan kintaiden
kintaitten
partitiivi kinnasta kintaita
akkusatiivi kinnas;
kintaan
kintaat
sisäpaikallissijat
inessiivi kintaassa kintaissa
elatiivi kintaasta kintaista
illatiivi kintaaseen kintaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kintaalla kintailla
ablatiivi kintaalta kintailta
allatiivi kintaalle kintaille
muut sijamuodot
essiivi kintaana kintaina
translatiivi kintaaksi kintaiksi
abessiivi kintaatta kintaitta
instruktiivi kintain
komitatiivi kintaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kintaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kinnas-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • viitata kintaalla – olla välittämättä jostakin

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kinnas Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kinnas (gen kinda, part kinnast)

  1. kinnas; lapanen
    kindad, labakindad – kintaat, lapaset
  2. rukkanen
    nahkkindad – rukkaset
  3. (urheilu) räpylä
    pesapallikinnas – pesäpalloräpylä

Taivutus

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kinnas sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)